”Olipahan kokemus, tuo pojan huoneessa tehty 75 minuuttinen verkkotentti, jonka tekninen valmistelu aloitettiin jo edellisviikolla. Ohjeita ja sääntöjä tentin suorittamiseen oli enemmän kuin kirjallista sisältöä kurssissa muuten yhteensä. Sovelluksen sai ladata kotikoneelle tuntia ennen sovittua suoritusaikaa, mutta kirjautua sai vasta 10 min ennen aloitusta. Tenttiä valvottiin etäyhteydellä, web-kameralla ja mikrofonilla. Puhelimet, kirjat, taustahäly sekä kuulokkeet olivat kiellettyjä. Valvoja siis seuraa tenttitilannetta livenä koko puolitoistatuntisen, mikä aloitukseen ja suorittamiseen kuluu. Eikä siinä vielä kaikki: valvoja antaa palautteen tentin onnistumisesta lähes välittömästi ’valmis’-napin klikkaamisen jälkeen.

PRINCE2-tentti on suoritettu än-yy-tee-NYT! Mieleen tungeksii jokainen muisto ja PowerPoint-esitys matkalta kohti tätä hetkeä. Hengitystään pidättäen Jouni päästää irti hiirestä ja pyyhkäisee hiestä nihkeän kämmenen kuivaksi juuri pestyjen farkkujen lahkeeseen. Reisilihas väpättää käden alla. Hermostunut mies ei malttaisi pysyä paikoillaan, vaan jalka vatkaa kuin Vermon ravien lähtöpaikalla. Ajatusten ja epäilysten virta valtaa mielen, sillä helpotuksen sijasta käsillä on vasta nyt se jännittävin vaihe. Menikö se läpi?

Tekninen valmistelu aloitettiin jo edellisviikolla. Ohjeita ja sääntöjä tentin suorittamiseen oli enemmän kuin kirjallista sisältöä kurssissa muuten yhteensä. 

Mahtava kokemus toisaalta. Onhan tuo näppärää, kun kotoa käsin onnistuu kaiken tekeminen. Olisihan se saattanut olla tehokkaampaa körötellä junalla Helsinkiin ja istuskella porukan seurana luokkahuoneessa yhden valvojan silmien alla, kuin käyttää muutama tunti omaa aikaa laitteiden ja tilan valmisteluun ja tämän jälkeen vielä työllistää yksi valvoja pelkästään oman etätentin livevalvontaan. 

Olen aiemmin elämässäni, mielessäni hiljaa haaveillut mahdollisuuksista kouluttaa itseäni. Erilaisissa tehtävissä ja yrityksissä toimiessani minulle on puhuttu koulutusmahdollisuuksista ja tulevista sertifioinneista, mutta jokaisella kerralla nämä ovat jääneet puheiksi. Nyt minulta ensimmäistä kertaa kysyttiin, haluanko suorittaa sertifikaatteja tai käydä koulutuksessa. Seuraavaksi kysyttiin mikä kiinnostaisi itseä, miten ja milloin tahtoisin toteutuksen, minkä jälkeen annettiin vapaat kädet itse tutkiskella vaihtoehtoja. Tämähän saattaisi jopa toteutua.”, Jouni intoili. 

Syksyn ajan tarkasti vertailtuaan Jouni valitsi suoritettavakseen PRINCE2-sertifikaatin. IPMA C oli toinen varteenotettava vaihtoehto, mutta käytännönläheisenä miehenä Jouni totesi sen olevan hänelle liian analyyttinen. PRINCEn kuvauksesta löytyi sekä kokonaan uutta että jo kerääntynyttä työkokemusta tukevaa sisältöä, joten valinta oli selkeä. Koulutuksen valikoiduttua oli suorittamisen aloittaminen helppoa: kouluttajan tunnukset kilahtivat Jounille sähköpostiin ja lasku lähti työnantajalle. 

Into vaihtui kuitenkin pian kauhuun. Sydän pomppasi kurkkuun ja väri valahti kasvoilta, kun Jouni luki kouluttajan ohjeita sähköpostistaan. Koulutuspaikkana luki Helsinki. Kauhuissaan, kuvitellen junamatkoja, päivätyön ja perhearjen lisäksi, päivä toisensa jälkeen Tampereelta Helsinkiin, Jouni kysäisi varmistusta kouluttajalta. Vaaditaanko suoritukseen todellakin läsnäolo kurssilla yli tunnin junamatkan päässä? Huh! Väärinkäsitys oikeni nopeammin kuin alokkaan selkä ensimmäisen sulkeisharjoituksen aikana. Etäsuorittajat ovat arkipäivää, joten kotosalla lukeminen onnistuu niin työ- kuin kotikoneeltakin. Nyt on asiat selvillä ja työkalut käsillä – enää pitäisi opiskella.

Kysymykset oppi melko nopeasti ulkoa, koska edes niiden järjestys ei muuttunut. 

 Muutamia ”Itsekö minä tämän valitsin?!” -hetkiä lukuun ottamatta opiskelu työn ohella sujui yllättävän mukavasti. Asiakasprojektit toki menivät aikataulullisesti opintojen edelle, mutta iltapäivästä sai usein varattua tunnin verran työaikaa opiskelulle. Materiaalin eteneminen oli loogista, ja kokonaisuuden suoritettuaan oli opiskelijan helppo palata taaksepäin kertaamaan valitsemaansa kohtaa kurssista. Materiaali koostui videomuotoisesta opetusmateriaalista ja aihetta koskevista kysymyksistä. Kysymysten kanssa oli helppo varmistaa, että sisältö ei ollut valunut samaa tahtia korvasta pihalle, ja niiden yhteydessä pystyi oikeiden vastausten avulla ymmärtämään opitun soveltamista esimerkkitilanteissa. Materiaalin yhteydessä oli lisäksi kaksi harjoitustenttiä, joiden läpikäynti oli aluksi ajatuksia herättävää, mutta harmittavasti kysymykset oppi melko nopeasti ulkoa, koska edes niiden järjestys ei muuttunut.

Kokonaisuudessaan koulutus oli onnistunut. Kurssin sisältö vastasi hyvin IT-maailman projektikenttää ja käytäntöä. Opinnot toivat mukanaan sekä uutta että vanhaa sekaisin – monille asioille löytyi selitys ja järki, vaikka niitä ei ollut tajunnut edes ihmetellä. Sietämättömäksi paine ei missään vaiheessa kurssin tiimoilta kasaantunut, vaikka muutamia kertoja kurssin asiat sekoittuivat työprojekteihin, ja seurasivat Jounin mukana untenmaille saakka. Aihealueiden lukeminen, kurssin suorittaminen ja tentti onnistuivat oman aikataulun mukaan, ja etätenttiminenkin oli tarkoista säännöksistään huolimatta siedettävä kokemus. 

No alt text provided for this image

Hyvä lukija, oletkin ehkä jo miettinyt kuinka Jounin kävi. Jatkuuko lukeminen vai onko työhuoneen seinälle ilmestynyt uusissa kehyksissään viimeisen päälle kiillotettu sertifikaattitodistus? Mietiskelin kirjoittaessani, kuinka pitkään pidän sinua jännityksessä. Miksi pihtaisin, jos olet kiinnostunut aiheesta tarpeeksi lukeaksesi tänne saakka? Yhdessä tässä maailmassa eletään ja työskennellään jokainen omien haasteidemme parissa, joten päätin olla ilkeilemättä. Ei se mennyt läpi. Pettymyksen aalto pyyhkäisi jännityksen tiehensä. 

Jotta tarina saisi onnellisen lopun, lohdutan sinua: Ei hylsyn takia mennyt murjottaessa pilalle kuin yksi viikonloppu, onneksi. Uusintatentti on sovittu ja treenaaminen jatkuu – oppi ei mene ikinä hukkaan ja nythän sitä saa vieläkin enemmän.

Rekrytoimme jatkuvasti uusia Jouneja, eli laitappa avointa hakemusta tulemaan!

Kouluttautuminen kunniaan! Terkuin, notkialaiset Minttu ja Jouni.

Takaisin Blogi-sivulle